Tänäänkin on iloa: Myyjä Susanna Koskinen saa ilon arkeen työstään ja hassuttelevasta perheestään | Radio Moreeni 98,4 MHz

Tänäänkin on iloa: Myyjä Susanna Koskinen saa ilon arkeen työstään ja hassuttelevasta perheestään

Elintarvikekaupan myyjä ei voi tehdä työtään etänä. K-Market Ilmarinkadulla Tampereella työskentelevän Susanna Koskisen työhön koronakriisi on tuonut uusia asiakkaita, venyviä työvuoroja ja sekä myyjää että asiakasta suojaavan pleksin kassalle. Muuttuneista olosuhteista huolimatta Koskinen on sama vanha itsensä; pirteä, iloinen ja jutteleva.

Susanna Koskinen

Susanna Koskisen työpäivään koronapandemia on tuonut lisää kiirettä ja pituutta, mutta toisaalta työ myös antaa iloa ja jaksamista. Hän muistuttaa asiakkaita turvavälin pitämisestä kassajonossa. (Kuva: Pia Sivunen)

Kaupan nimi on matkan varrella vaihtunut, mutta Susanna Koskinen on pysynyt. Hän on työskennellyt samassa työpaikassa Ilmarinkadulla jo 16 vuotta. Hän jos kuka siis huomaa muutokset, kun niitä tulee. Koronavirus on vaikuttanut monin tavoin.

”Asiakkaita käy nyt enemmän, ja heidän joukossaan on paljon uusia kasvoja. Monet sanovat, että asioivat mieluummin täällä, koska eivät halua mennä isoihin ostoskeskuksiin. Olemme myös alkaneet tilata uusia tuotteita, joita ei välttämättä ole ollut hyllyssä aiemmin. Kun ihmiset toivovat jotakin, me sitten hankimme sen, ettei tarvitse mennä muualle”, Susanna Koskinen kertoo.

Töitä on nyt enemmän, joten työvuorot venyvät ja vaihtelevat. Aina ei töihin tullessaan tiedä, milloin pääsee kotiin. Välillä voi tulla vuoroa vuoron päälle.

”Ja tietysti koko ajan putsataan ja desinfioidaan. Olen tänäänkin pessyt kädet varmaan 20 kertaa, vaikka käytän koko ajan hanskoja”, Susanna Koskinen toteaa.

Toiset varovat, toiset eivät

Monet asiakkaat käyttäytyvät kaupassa varovaisesti, ja välttelevät niin myyjiä kuin toisia asiakkaita. ”Sitten on myös niitä, jotka eivät malta pitää turvallisia välejä toisiin, vaan esimerkiksi kassalla ollaan turhan lähekkäin.”

Myyjien edessä on pleksit suojana molempiin suuntiin, mutta liian lähellä toisiaan oleville asiakkaille niistä ei ole apua.

Vaikka työhön kuuluu lukuisien ihmisten päivittäistä kohtaamista, Susanna Koskinen ei anna sen tuomien riskien painaa mieltään. Hän rajoittaa kulkemisensa työn ja kodin välille ja toivoo, ettei veisi kotiin mitään ei-toivottuja tuliaisia.

”Tietenkin haluan suojella perhettä ja lapsia. En ole kuitenkaan ahdistunut tilanteesta. Ei sitä pidä ajatella. Ei töitä voisi tehdä ollenkaan, jos koko ajan pelkäisi.”

”Sitä paitsi rakastan työtäni. Tässä on erittäin hyvät työkaverit, joista joidenkin kanssa olemme jo pitkään tehneet töitä yhdessä. Meillä on myös kivat asiakkaat. Monet ovat käyneet jo vuosia niin, että kauppareissulla jutellaan ja kysellään kuulumiset.”

Harrastustoiminta meni jäihin

Susanna Koskisen perheen elämää korona-aikana helpottaa asuminen vanhalla maatilalla. Siellä on tilaa olla ja touhuta törmäämättä muihin. Voi vaikka pyöräillä ja hyppiä trampoliinilla. Jääkiekkoa harrastavalle pojalle on laukaisualusta treenaamista varten.

Vaihtelevissa työajoissa puolestaan helpottaa se, että mies hoitaa kotona 5- ja 8-vuotiaita poikia, ja jos työt menevät päällekkäin, katsoo isoveli pienempien perään. Susanna Koskisella on neljä poikaa, joista yhtä, isänsä luona asuvaa hän ei surullista kyllä tällä hetkellä pääse lainkaan tapaamaan koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten vuoksi.

Vaikka kokoontumisia vaativat harrastukset, kuten juuri jääkiekko, ovat koronakriisin vuoksi tauolla, niin maksut toki juoksevat. ”Kyllähän ne pitää maksaakin, että saadaan toiminta jatkumaan”, toteaa seurojen ahdingon ymmärtävä Koskinen.

Hänen oma harrastuksensakin stoppasi. Koko perhe harrastaa jokamiesluokan vw-autoja, ja harrastukseen liittyy suuri vuosittainen tapahtuma Kupla Kuhmut. Sellaiseen oli nytkin valmistauduttu, mutta Kokemäellä pidettäväksi aiottu tapahtuma on tietenkin tältä keväältä peruttu.

Jokkista ja pihviä ikävä

Susanna Koskinen sanoo itsellään olevan vallitsevissa poikkeusoloissa aivan samat ilonaiheet kuin muulloinkin: työ ja perhe.

”Perhe on niin ihana, olemme sellaisia kilpaa hassuttelijoita. Meillä on paljon iloa ja puhumista poikien kanssa. Jos koronassa voi olla jotakin hyvää, niin se on juuri oleminen aiempaa enemmän lasten kanssa.”

Taloudessa on myös eläimiä: viisi marsua, kani ja kaksi koiraa. Tavallisesti iloisia mieliä vetää juuri nyt vähän matalammiksi se, että äskettäin haudattiin yksi marsu. Lapset surevat sitä, ja lasten suru saa äidinkin surulliseksi.

Susanna Koskinen joutuu pienen tovin miettimään, mitä kaipaa normaalioloista. ”Varmaan juuri vapaa-ajan harrastusta, jokkiskuplien tapahtumia. Vaikken itse ole ajanut muutamaan vuoteen, niin mies ajaa, ja autourheilu on vienyt sydämen.”

Siihen, mitä Susanna Koskinen tekee ensimmäiseksi, kun rajoitukset puretaan, hänellä on vastaus valmiina. ”Menen ravintolaan ja syön pippuripihvin ja lohkoperunat, vakioannokseni. Kyllä ravintolassa ruokaillessa on ihan eri tunnelma kuin noutoruoan kanssa.”

Toimittaja: Pia Sivunen

Tänäänkin on iloa -sarjassa ihmiset eri aloilta kertovat, mistä löytävät iloa koronakurimuksenkin kourissa. Seuraavassa, lauantaina 18.4. julkaistavassa osassa on haastateltavana llves Ikuisesti ry:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Marko Isomustajärvi.

  • Tampereen yliopisto
  • Kuuntele lähetystä

  • Osastot

  • Arkisto


  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4
  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4