Takaisin lapiolinjalle työttömyyden hoidossa? | Radio Moreeni 98,4 MHz

Takaisin lapiolinjalle työttömyyden hoidossa?

Historian yliopistonlehtori Marko Nenonen Tampereen yliopistosta alkoi aikanaan ensimmäisenä Suomessa tutkia työttömyystöitä. Vaikka ns. lapiolinja tietyömaineen ja siirtotyöläisten parakkikylineen voi herättää karuja mielikuvia, paluu siihen voisi kohtuullisessa ja rajoitetussa merkityksessä olla tutkijan mielestä toimivaa.

Marko Nenonen

Historian yliopistonlehtori Marko Nenonen suuntaisi yhteiskunnan tuen työttömien liikkuvuuteen ja muutos- tai muuttamisturvaan, mutta tietää sen aluepoliittisesti hankalaksi. (Kuva: Pia Sivunen)

Ensimmäiset hätäaputyöt työttömille järjesti Venäjän valtiovalta 1800-luvun alussa, ja tämä ns. lapiolinja jatkui aina 1960-luvulle saakka. ”Työt olivat pääasiassa tietöitä, jotka työllistivät käytännöllistä, ruumiillista työtä tekeviä, ammattitaidottomia tai sekatyömiehiä. Järjestelmä toimi hyvin niin kauan, kuin töitä järjestettiin tekijöiden kotikonnuilla”, Nenonen sanoo.

Tilanne muuttui 1950-luvulla, kun alettiin siirtää ihmisiä alueilta, joilla oli paljon tekijöitä ja vähän töitä alueille, joilla oli paljon työtä, mutta vähän tekijöitä. Siirtotyömaiden parakkikyliin lähetettiin miehiä satojenkin kilometrien päästä. ”Tämäkin järjestelmä toimi, vaikka hieman karkea olikin. Sodasta kotiutuneet miehet eivät valittaneet parakkien olosuhteita.”

Suurtyöttömyyden aikana lapiolinja romuttui. Jotta työttömät saatiin suurille tietyömaille, piti konetyötä vähentää. Lapioilla ei teitä kuitenkaan saatu tehtyä, ja pian keskeneräisiä maanteitä oli tuhansia kilometrejä. 1960-luvulla myös ”lapiojätkille” alettiin maksaa vastikkeetonta, rahallista työttömyyskorvausta, jota esimerkiksi tehtaiden ammattilaiset työttömyyskassojen jäseninä jo pitkään olivat saaneet. ”Työttömyysturvassa on siis koko ajan ollut kaksi linjaa: hyväpalkkaisen ammattilaisen turva ja sellaisen ihmisen turva, jolla on vain köyhäinavustus tai perustulo tai muuta vastaavaa”, Marko Nenonen sanoo.

Paljon keskustelua herättäneen aktiivimallin sijaan Nenonen puhuisi isommista kysymyksistä: voidaanko ympäri Suomen elää niin, että yhteiskunta on rakentanut kaikkialle kaikki mahdolliset järjestelmät ja palvelut, sekä liikkuvatko ja pitäisikö ihmisten liikkua työn perässä? Jos palkka ei tee muuttoa kannattavaksi, kannuste on huono. Marko Nenosen mielestä yhteiskunnan tuen tulisi suuntautua liikkuvuuteen ja muutos- tai muuttamisturvaan. Tätä on kuitenkin aluepoliittisesti hankala järjestää, koska kaikki päättäjät haluavat rahat juuri omaan kuntaansa.

Marko Nenonen katsoo, että paluu lapiolinjaan voisi kohtuullisessa, rajoitetussa ja fokusoidussa merkityksessä toimia. Esimerkiksi paljon puhuttuun Tanskan malliin sisältyy työttömyystöitä, ja siellä työnantaja saa tukea työpaikan räätälöidessään. ”Tanskassa on työmarkkinat, joilla tullaan ja mennään. On hyväksyttyä, että työpaikkoja syntyy ja kuolee, töihin otetaan ja niistä potkitaan pois tilanteen mukaan. Samalla muutosturva on vahvempi.”

Toimittaja: Pia Sivunen

Kuuntele:

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4
  • Kuuntele lähetystä

  • Osastot

  • Arkisto


  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4
  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4