Mies lähti, mutta nimi jäi: Tampere sai kasvuunsa vauhdin Finlaysonista | Radio Moreeni 98,4 MHz

Mies lähti, mutta nimi jäi: Tampere sai kasvuunsa vauhdin Finlaysonista

Keskustorin pohjoislaidalla sijaitsee yksi Tampereen keskeisistä maamerkeistä: Finlaysonin alueelle johtava portti. Tampere on rakentunut pitkälti juuri Finlaysonin ympärille ja sen tarjoamalle perustalle. Kun Finlaysonin puuvillatehdas perustettiin Tampereelle 200 vuotta sitten, kaupungin savisia katuja reunusti kourallinen taloja, ja sen runsasta tuhatta asukasta palveli muutama kauppias.

Finlayson_portti

Veikko Kanninen on ottanut kuvan Satakunnankadun edelleen olemassa olevalta Finlaysonin portilta vuonna 1938. (Vapriikin kuva-arkisto)

Historiantutkija Jarmo Peltola Tampereen yliopistosta viimeistelee teosta Finlaysonin historiasta tehtaan perustamisvuodesta 1820 vuoteen 1918. Finlaysonin puuvillatehdas oli Suomen ensimmäinen suuri teollisuusyritys ja aikanaan Pohjoismaidenkin suurin.

Kun Finlaysonin puuvillatehdas perustettiin, Tampere oli ehtinyt olla 40 vuotta kaupunkina. Koski, joka sittemmin tuli antamaan tehtaalle energian, oli vajaakäytössä. Sitä hyödynsivät saha, muutama mylly ja Frenckellin paperitehtaana myöhemmin tunnettu tehdas.

Jarmo Peltola kertoo puuvillatehtaan perustajan, skotlantilaisen James Finlaysonin ja Tampereen kohtaamisen saaneen alkunsa Englannista, josta Wheelerin kveekariperhe lähti keisari Aleksanteri I:n kutsumana Pietariin. Lähetystyötäkin harjoittaneiden Wheelereiden tehtävänä oli järjestää maatalouden mallitila Pietarin läheisyyteen.

Pietarissa kehittyi yhteisö, johon kuului paljon ulkomaalaisia; heidän joukossaan John Paterson Skotlannista ja sieltä jo aiemmin Pietariin koneita rakentamaan tullut James Finlayson. Hän toimi brittien johtamassa, mutta Venäjän valtion rahoittamassa tehtaassa, jossa rakennettiin koneita tekstiiliteollisuudelle. Yhteisössä syntyi suhteiden verkosto, jonka kautta Finlayson sai kuulla Tampere-nimisestä paikkakunnasta, jossa Paterson oli vieraillut.

Tammerkosken mahtava voima houkutti

James Finlayson halusi pois Pietarista syistä, jotka ovat historiantutkija Jarmo Peltolan mukaan jääneet hieman hämäriksi. Terveydelliset syyt ovat nousseet esille, mutta Peltola epäilee niiden paikkansa pitävyyttä. Tampereella edessä ollut raskas työ paljon Pietaria alkeellisemmissa olosuhteissa ei vaikuta sairaalle miehelle sopivalta.

Finlayson saapui Tampereelle ja ihastui kosken mahtavaan vesivoimaan. Myös Aleksanteri I oli vieraillut aiemmin kaupungissa, eivätkä Tammerkosken tarjoamat mahdollisuudet olleet jääneet häneltäkään huomaamatta.

”Niinpä kun Finlayson haki valtionlainaa, Aleksanteri I järjesti asiat niin, että Suomen senaatti myönsi lainan. Finlayson sai laajat taloudelliset privilegiot. Hänelle ostettiin maat tehdasta varten, hän sai tuoda raaka-aineet ja myydä tuotteet vapaasti Pietariin”, Jarmo Peltola kertoo.

Ensin piti rakentaa koneet, ja alkuperäinen suunnitelma oli rakentaa Tampereella teollisuuskoneita myös muulle suomalaiselle tekstiiliteollisuudelle. ”Suunnitelma vain oli sikäli huono, että muuta suomalaista tekstiiliteollisuutta ei käytännössä ollut. Ja kun Finlaysonin rahat pian loppuivat, hänet painostettiin muuttamaan tehdas kokonaan tekstiilitehtaaksi ja luopumaan koneenrakennuksesta muille.”

Finlaysonin puuvillatehdas saatiin kunnolla käyntiin vuonna 1828. ”Tehtaassa oli silloin muutamia kymmeniä työntekijöitä, joiden työpäivä saattoi olla sikäli erikoinen, että osa heistä työskenteli todennäköisesti myös Finlaysonin omana palvelusväkenä.”

Rengaskehruuta

Rengaskehruuta 1920-luvulla. (Fred. Runeberg, Vapriikin kuva-arkisto)

Hyviä ja huonompia vuosia – voittoa tuli aina

Vielä siinäkään vaiheessa, kun James Finlayson myi vuonna 1836 tehtaansa pois Carl Samuel Nottbeckille ja Georg Adolf Rauchille, siellä ei ollut kuin viitisenkymmentä työntekijää.

Nottbeckien merkitys tehtaan historiassa käsitetään Jarmo Peltolan mukaan usein suuremmaksi kuin se oli, koska he asuivat Tampereella ja jättivät kaupunkiin jälkensä: Finlaysonin palatsin, Milavidan ja Pikku palatsin.

Ne, jotka piiskasivat yrityksen kasvuun, olivat kuitenkin Wheelerit ja Ferdinand Uhde, josta tuli tehtaan isännöitsijä eli toimitusjohtaja. Finlaysonin tehtaan kasvun kannalta merkittäviä olivat erityisesti vuodet 1836–1847. Silloin kaikki sujui loistavasti, ja omistajat rikastuivat.

Kun Wilhelm Nottbeck, joka aateloitiin veljensä Carlin kanssa 1855 keisarikunnalle tehtyjen palvelusten seurauksena, otti isännöitsijän (eli toimitusjohtajan eli patruunan) tehtävät vuonna 1860 hoitaakseen, hän sai istua valmiiseen pöytään.

1860-luvusta tuli vaikea, mutta tehdas tuotti voittoa USA:n sisällissodan aiheuttamasta puuvillapulasta, nälkävuosista sekä tehtaan tulipalosta ja sitä seuranneesta vuoden 1869 lakosta huolimatta.

”Voittomarginaalit siis olivat korkeat, ja urakkapalkkaista työvoimaa laitettiin surutta pois, jollei työtä ollut. Työntekijöiden määrä putosi puoleen puuvillapulan aikana,” Jarmo Peltola kertoo.

Tehdasta laajennettiin voimakkaasti, kun sen johtajana oli Christian Bruun 1800-luvun lopulla ja vuonna 1900. Kilpailu alalla oli voimistunut. Tampereella oli avattu Lapinniemen puuvillatehdas, ja tehtaita oli myös Porissa, Turussa, Forssassa ja Vaasassa. Bruunin ajatuksena oli kilpailla muita tehtaita nurin.

”Osakkeenomistajat eivät tykänneet, kun yhtenä vuonna osinkoja ei jaettu ollenkaan. Bruun käytti rahat laajennukseen ja muihin projekteihin. Niin työväen keskuudessa pidetty Bruun sai potkut”, historiantutkija Jarmo Peltola kertoo.

Vesivoiman käytöstä vuosikymmenten riidat

James Finlayson ei siis vaikuttanut Tampereella kovin kauan, mutta jätti silti nimensä tehtaalle. Finlaysonin nimen perään tosin lisättiin Co.

Jarmo Peltola kertoo sukunimen jääneen, koska uudet omistajat pelkäsivät, että Finlaysonin aikanaan saamat talouspoliittiset privilegiot menetettäisiin, jos nimi muutettaisiin. Kaupalle tarvittiin ja saatiin keisarin ja Suomen senaatin suostumus. Tämä tarkoitti, että uusia omistajia kohdeltiin ikään kuin Finlaysonin yrityksen perillisinä, ja he saivat samat oikeudet.

”Tämä oli tärkeää, kun Frenckellin paperitehdas ja Finlayson & Co alkoivat 1840-luvulla riidellä kosken vesioikeuksista. Frenckellin paperitehdas ei katsonut saavansa tarpeeksi vettä Finlaysonin toiminnan vuoksi. Se vaati vedensaantinsa turvaamista ja oikeuksien ottamista pois Finlaysonilta perusteluinaan, että uusilla omistajilla ei ollut mitään tekemistä Finlaysonin kanssa.”

Ratkaisua asiaan ei saatu, vaikka oikeutta käytiin useita kertoja. Kun Frenckellin paperitehdas lähti Tampereelta Poriin vuonna 1929, kaupungista tuli Frenckellin tehdasalueen omistaja ja riidan toinen osapuoli. Sota-aikana riita lopetettiin kompromissiin, kun todettiin, etteivät siitä hyötyneet muut kuin juristit.

Nopeasti kasvaneessa Finlayson & Co:n tehtaassa työskenteli 1850-luvun lopulla 1600 ihmistä, kun koko Tampereen kaupungissa oli viitisen tuhatta asukasta. Kun lasketaan mukaan tehtaalaisten perheenjäsenet, niin vähintään puolet kaupunkilaisista oli suoranaisessa suhteessa puuvillatehtaaseen.

Amuri nousi Uudenkadun pohjoispuolelle

Asuntopolitiikka kuului tärkeimpiin toimintoihin työntekijöiden elinolosuhteiden parantamisessa. Tehtaan alettua uudessa omistuksessa laajeta, oli sen lisääntyvän työväen asuinolot järjestettävä sellaisiksi, että ne mahdollistivat työnteon.

Kaupungin pienellä asemakaavoitetulla alueella asui 1850-luvulla yli kolminkertainen määrä ihmisiä verrattuna siihen, paljonko asukkaita oli vuonna 1820. Asumista pidettiin liian tiiviinä, ja kaupunki alkoikin tarjota myyntiin Esplanadin – nykyisen Hämeenpuiston – länsipuolella olleita alueita, joista puhuttiin uutena kaupunginosana.

Wilhelm von Nottbeck osteli tontteja, jotka myöhemmin siirtyivät tehtaan omistukseen, ja maata ostettiin suoraan tehtaankin nimiin. Finlayson & Co alkoi rakentaa tehdastyöläisille tarkoitettuja, isoja asuntoryhmiä nykyisen Satakunnankadun pohjoispuolelle. Silloin katu oli nimeltään Uusikatu.

Finlayson & Co rakennutti tehdastyöläisille asuntoryhmiä nykyisen Satakunnankadun pohjoispuolelle, Amurina tutuksi tulleelle alueelle. 1900-luvun alkupuolelta olevassa kuvassa on Pitkä pytinki osoitteessa Kortelahdenkatu 5. (Vapriikin kuva-arkisto)

Asuntoja tarvittiin, sillä kasvu oli 1850-luvulla valtavaa. Muutamassa vuodessa tehtaaseen tuli 500-600 työntekijää lisää. Finlayson & Co hankki sittemmin Amurina tunnetusta kaupunginosasta tontteja 1800-luvun lopulla, kun Amuri laajeni Buurienmaana länteen päin.

”Se oli vähän kuin villin lännen valloitusta, sillä siellä oli ihan täysin luontoa vastassa”, Jarmo Peltola kertoo.

”Amuri-nimi tuli siitä, että alueen koettiin olevan niin kaukana keskustasta ja tehtaalta. Nimellä viitattiin Amurin siirtolaisuuteen 1850-luvun lopussa ja 1860-luvun alussa. Silloin Suomesta lähti siirtolaisia Amuriin Siperiaan.”

Finlaysonille olikin tyypillistä ottaa asuntoalueille nimiä ajankohtaisista tapahtumista. Näin nimettiin myös tehdasrakennuksia, kuten Siperia ja Plevna.

Millainen kaupunki Tampere tutkijan mielestä nyt olisi, jos Finlaysonin puuvillatehdasta ei olisi perustettu tänne?

Oheisessa haastattelussa Jarmo Peltola esittää muutaman jos-vaihtoehdon. Yksi niistä on se, että Tampereesta olisi tullut Mäntän tapainen ja kokoinen paperiteollisuuskeskus. Jossitellaan sitten mitä vaihtoehtoa tahansa, Finlaysonin perustaminen on ollut Tampereelle ja sen kasvulle varsin merkittävä asia.

Toimittaja: Pia Sivunen

Kuuntele:

Haastattelun toisessa osassa, joka julkaistaan torstaina 9.4., Jarmo Peltola kertoo Finlaysonin historiasta tehtaan työväen näkökulmasta.
Finlaysonin puuvillatehtaan 200 vuotta sitten alkaneesta historiasta ilmestyy marraskuussa 2020 kaksi laajaa teosta. Jarmo Peltola viimeistelee osuuttaan, joka kattaa vuodet 1820–1918. Toisena pääkirjoittajana hankkeessa on yliopistotutkija Jussi Koivuniemi, joka kirjoittaa vuosista 1918-2020. Jussi Koivuniemen haastattelu kuullaan Radio Moreenissa myöhemmin.
Finlayson 200 -kirjaprojektin kustantaa Finlaysonin Säätiö.

  • Tampereen yliopisto
  • Kuuntele lähetystä

  • Osastot

  • Arkisto


  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4
  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4