Kurssi Intiassa avasi silmiä: Myös meillä on opittavaa muilta | Radio Moreeni 98,4 MHz

Kurssi Intiassa avasi silmiä: Myös meillä on opittavaa muilta

Joukko viiden tutkinto-ohjelman opiskelijoita Tampereen yliopistosta ehti viettää ikimuistoisen viikon Intian Manipalissa ennen kuin koronavirus mullisti kaiken. Globaaliterveyden intensiivikurssilla tutustuttiin muun muassa siihen, miten terveydenhuoltojärjestelmä toimii monien kulttuurien, kielten ja kansojen maassa. Antoisa matka paitsi opetti, myös yllätti.

Tarja Kinnunen (vas.) ja Nina Sarell vierailivat Kuuntele tutkijaa -ohjelmassa ennen kuin yliopisto suljettiin koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. (Kuva: Pia Sivunen) Etusivun katunäkymän on kuvannut Tarja Kinnunen.

Tampereen ja intialaisen Manipalin yliopistot ovat jo pari vuotta tehneet yhteistyötä opiskelija- ja opettajavaihdossa. Koska kaikki eivät pysty lähtemään pitkäaikaisiin vaihto-ohjelmiin, päätettiin kokeilla lyhytkestoisen kurssin toimivuutta.

Intensiivikurssi rakentui kolmesta osasta. ”Ennen matkaa opiskelijat tekivät esseen aiheesta, johon halusivat Intiassa perehtyä, ja miettivät kysymyksiä, joihin lähtevät etsimään vastauksia. Matkalla he esittivät noita kysymyksiä ja hankkivat aiheeseensa liittyvää tietoa. Kotimaassa pidämme vielä loppuseminaarin, jossa opiskelijat esittävät raporttinsa havaintoineen ja pohdintoineen”, tiivistää epidemiologian alan yliopistonlehtori Tarja Kinnunen. Hän suunnitteli ja koordinoi intensiivikurssia, ja sai moninaisista tehtävistään matkan aikana myös multitaskaaja-tittelin.

Toisena opettajana matkalla oli jatko-opiskelija Olli Kurkela, joka muun muassa piti kaksi terveystaloustieteen luentoa intialaisille opiskelijoille.

Kaksi vierailua päivässä yli 30 asteen kuumuudessa

Globaaliterveyden helmikuiselle intensiivikurssille Intiassa osallistui yhteensä 12 kansanterveystieteen, kansanterveyden ja globaaliterveyden, hoitotieteen, lääketieteen sekä bioteknologian ja biolääketieteen opiskelijaa.

Kurssiviikolla oli tiivis ohjelma. Vierailuja tehtiin koko porukalla kaksi päivässä, ja niiden lisäksi opiskelijat järjestivät omia vierailuja ja ohjelmaa kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Intialaiset olivat nähneet valtavasti vaivaa monipuolisen ohjelman eteen, ja vieraat jaksoivat kiitää paikasta toiseen, vaikka yli 30 asteen lämpötilat laittoivatkin kehot koville.

”Tutustuimme perusterveydenhuollon organisointiin laajalti erilaisissa yksiköissä, kävimme vedenpuhdistamossa, päiväkodissa, urbaanissa slummissa…”, luettelee Tampereen yliopistossa terveystieteen maisterin tutkintoa tekevä sairaanhoitaja Nina Sarell.

Intiaa matkalaiset kuvaavat sulatusuuniksi. Ihmisiä on valtavasti, kansoja ja kieliä on monia erilaisia, samoin kulttuureja. ”Terveydenhuolto toisintaa tätä moninaisuutta. Siellä ei esimerkiksi pärjätä yhdellä kielellä. Vaikka englanti on virallinen kieli, niin opasteita pitää olla muillakin Intian kielillä. Myös kuvallista materiaalia tarvitaan, jotta ihmiset pääsisivät jyvälle esimerkiksi siitä, millaisia toimia suositellaan infektioiden torjumiseksi. ”

Opetusjuliste

Intian kaltaisessa monikielisessä maassa terveyden edistämiseen tarvitaan paljon kuvallista viestintää. Kuvassa on juliste terveyskeskuksen seinältä. (Kuva: Nina Sarell)

Silmiä avaava kurssi

Opiskelijoiden itsensä järjestämä vierailukohde oli esimerkiksi yksikkö, jossa valmistettiin 3D-tulostuksella käsiproteeseja. Moni kävi anatomian ja patologian museossa, jossa oli esillä ihmisen ruumiinosia oikeina paloina, joista näki, mitä minkäkin sisällä on. ”Oli aika hurja, mutta myös hieno”, kiteyttää Tarja Kinnunen.

Opiskelijoita kävi myös bioteknologian laboratoriossa ja terveystieteiden kirjastossa, joka on yksi Aasian parhaista. Tarja Kinnunen ja Nina Sarell löysivät sieltä samoja kirjoja, joita ovat itse opiskelleet Tampereella.

Opiskelijoiden blogiteksteissä matkaa kuvataan ainutlaatuiseksi kokemukseksi ja kiitetään sitä yhteyksien luomisesta intialaisiin ammattilaisiin. Matkan sanotaan myös avanneen silmiä monella tavalla.

”Länsikeskeisessä ajattelussa mennään helposti ongelmapuheeseen, kun puhutaan etelän järjestelmistä ja terveydenhuollosta. Intia on hyvä esimerkki siitä, miten julkinen ja maksuton terveydenhoito voi kaventaa köyhien ja rikkaiden välistä kuilua ja mahdollistaa terveydenhuoltoa niillekin, joilla ei olisi siihen varaa. Esimerkiksi urbaanin slummin asukkaat kertoivat kokevansa mahdollisuutensa päästä terveydenhuollon piiriin hyviksi”, Nina Sarell kertoo.

Silmiä avaavaa oli Sarellin mukaan myös havaita, miten paljon yhteistä ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita meillä ja intialaisilla on. Hyvin alustavasti puhuttiinkin jo yhteisistä tutkimusprojekteista.

”Pallottelimme ideoita sikäläisten terveystieteilijöiden kanssa. Minulla on taustaa palliatiivisessa ja saattohoidossa, jota on vasta alettu kehittää Intiassa”, Sarell kertoo.

”Mielenkiintoista on myös se, että Intia on tärkein sairaanhoitajien vientimaa. Sieltä on lähtenyt 640 000 hoitajaa, mikä koskettaa myös meitä, sillä meille tulee todennäköisesti enenevässä määrin hoitajia muualta. Intiassa puolestaan on pulaa hoitajista.”

Äitiysterveys on yksi Intian julkisen terveydenhuollon tärkeimmistä toiminta-alueista. Kuvassa synnytyshuone. (Kuva: Nina Sarell)

Tärkeä ASHA toimii ruohonjuuritasolla

Eräs Intian mielenkiintoinen erityispiirre on ASHA-järjestelmä. ASHAt (Accredited Social Health Activist) ovat sosiaali- ja hieman terveyspuolenkin työntekijöitä, jotka toimivat omissa asuinkylissään ja huolehtivat niiden asukkaiden seurannasta sekä keräävät tietoa terveydenhuollon käyttöön. He myös neuvovat ihmisiä ja ohjaavat heitä terveydenhuollon piiriin.

”ASHAt ovat paikallisille ihmisille tuttuja, joten luottamus ja yhteinen kieli ovat jo valmiina”, Tarja Kinnunen sanoo.

”ASHAt ovat esimerkki siitä, miten valtavassa maassa voidaan kampittaa kieli- ja kulttuurieroja ja tuoda terveyspalveluja ruohonjuuritasolle.”

Globaaliterveyden intensiivikurssi toimi hyvin ja hitsasi osallistujat tiiviiksi ryhmäksi. ”Kaikkea hankittua kokemusta ei ole vielä koottu eikä jatkosta ole ehditty tarkemmin keskustella opettajakollegoiden kanssa. Jos tällaisia lyhytkestoisia kursseja jatketaan, myös niiden rahoitus pitää saada vakaalle pohjalle. Nyt kustannuksiin osallistuivat yliopisto apurahojen antajana, tiedekunnat ja opiskelijat itse”, Tarja Kinnunen sanoo.

Rannalle, päiväkotiin ja marjametsään – ja ennen kaikkea juttelemaan

Nyt mietitään, millaisia vaihtoehtoja ja väyliä intialaisten vierailulle Suomeen olisi sitten, kun vierailut taas ovat mahdollisia.

Intialaisten vieraanvaraisuudesta nauttinut Nina Sarell veisi vieraat Tampereella järviä ja keskustan vanhoja taloja ihailemaan. ”Ja saunoihin ja marjametsiin… Tampereella voisi mennä minne vain.”

Sarellin mielestä jo tapaaminen, yhdessä tekeminen ja ajatusten vaihtaminen on arvokasta – ehkä tärkeämpääkin kuin kenttävierailut, jotka vaativat monenlaisia järjestelyitä, ja joissa helposti tulee vastaan tietosuoja- ja muita kysymyksiä.

”Olen kyllä hyvin ylpeä siitä, miten meillä kehitetään tiettyjä osa-alueita. Esimerkiksi suomalaiseen päiväkotiin tutustuminen olisi hyvä kokemus kenelle tahansa terveysalan ihmiselle. Me tutustuimme Intiassa päiväkotiin, jossa oli omat erittäin tarkoituksenmukaiset kuriositeettinsa kuten se, että lapsille tarjottiin runsaita papuaterioita proteiinin saannin turvaamiseksi.”

Manipalin yliopiston henkilökunta opasti tamperelaisia vierailuilla. Nina Sarell ja apulaisprofessori Arathi Rao matkalla lasten päivätoimintakeskukseen. (Kuva: Tarja Kinnunen)

Lyhytkestoiset kurssit monille ainoa mahdollisuus

Nina Sarell kehuu kurssimatkan olleen itselleen aivan kullanarvoinen. Aikuisen, jo koulutusta hankkineen ja työelämässä olevan ei ole mahdollista lähteä pitkään vaihto-ohjelmaan. ”Ja minulla on pienet lapset, joten tämä 10 vuorokautta oli aivan maksimi, johon pystyin irrottautumaan. Tämä mahdollisti minulle mielettömän tärkeän kurssin, josta sain paljon myös tulevaisuutta ajatellen.”

Nyt opiskelijat siis valmistautuvat loppuseminaariin, jossa esittävät raportit työstettäväkseen valitsemistaan aiheista. ”Aiheita on ainakin tuberkuloosin ehkäisystä, lapsikuolleisuuden vähentämiseen liittyvistä ohjelmista, malarian ehkäisystä, slummiasukkaiden terveydenhuollosta ja antibioottiresistenssistä”, Tarja Kinnunen listaa. ”Ja Ninan aiheena oli imetyksen edistäminen.”

Nina Sarell on aiemmin ollut mukana täysimetystä edistäneessä projektissa Väli-Amerikassa, ja halusi nyt tarkastella, mikä tilanne on Intiassa. Tulos yllätti.

”Intialaisilla kuuden kuukauden täysimetysprosentti on 50–55 prosenttia, eli näin suuri osa naisista pääsi täysimetykseen. Suomessa sama luku on noin yksi prosentti. Tilastot eivät toki ole ehkä aivan vertailukelpoisia, sillä maat määrittävät täysimetyksen vähän eri tavoin.”

Sarellin mielestä tämä joka tapauksessa kertoo siitä, että me aika herkästi lipsumme ajattelemaan, että meillä on aina jotakin opetettavaa muille, ja että meillä on maailman paras se ja tämä. Kun lähdemme muualle ja tutustumme asioihin, voimme mekin monissa asioissa oppia jotakin – ja yllättyä.

Toimittaja: Pia Sivunen

Kuuntele:

Intian tunnelmia ja globaaliterveyden intensiivikurssilla olleiden kokemuksia jakamaan pääsee myös nojatuolimatkalainen, sillä opiskelijat ja opettajat ovat pitäneet Manipalin matkasta blogia

  • Tampereen yliopisto
  • Kuuntele lähetystä

  • Osastot

  • Arkisto


  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4
  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4