Kaitsu Lipponen teki kirjan, jossa Juice puhuu juankoskea ja tamperetta | Radio Moreeni 98,4 MHz

Kaitsu Lipponen teki kirjan, jossa Juice puhuu juankoskea ja tamperetta

Marraskuussa 2006 kuolleen Juice Leskisen ääni kuuluu edelleen päivittäin ympäri maan. Se kuuluu myös kirjassa Juice puhuu – Kootut muistelmat. Siinä kukaan ulkopuolinen ei analysoi Juicea, vaan mies itse puhuu varsin avoimesti. Kirjan toimittaneelle Kaj Lipposelle Juice ja hänen tuotantonsa avautuivat kirjanteon myötä aivan uudella tavalla.

Juice puhuu -kirjan ensimmäinen osa käsittelee 1970-lukua ja Juice Leskisen uran alkuvaiheita. (Kannen kuva: Matti Tapola / Museovirasto. Kansi: Elina Salonen)

Toimittajat Harri Tuominen ja Waldemar Wallenius haastattelivat kasapäin Suomi-rockin hittejä säveltänyttä ja sanoittanutta, nelikymppistä Juicea monta kuukautta vuosina 1989 ja 1990. Materiaalia C-kaseteille kertyi niin, että sen pohjalta syntyi 40-tuntinen radio-ohjelmakin.

Juicen 70-vuotissyntymäpäivänä 19.2. julkistettiin Into Kustannukselle päätyneisiin leikkaamattomiin, alkuperäisiin haastattelunauhoihin perustuva kirja Juice puhuu – Kootut muistelmat. Tämä 2-osaisen kirjan ensimmäinen osa tuo esiin Juicen ajatuksia ja tuotantoa vuoteen 1980 ja Viidenteentoista yöhön asti. Kasarille päästään syksyllä ilmestyvässä toisessa osassa.

Kirjan toimittanut suomentaja, kustannustoimittaja Kaj, tutummin Kaitsu, Lipponen ei koskaan tavannut Juicea, eikä tiennyt tästä paljoakaan. ”Tuotannosta tiesin lähinnä sen, mitä olin radiosta kuullut, lähinnä Syksyn säveltä ja Viidettätoista yötä. Useimpia kappaleita kuulin ensi kertaa vasta, kun aloin tehdä kirjaa – ja sitten kuuntelinkin ne kaikki.”

Toki Kaitsu Lipposella oli Juicesta ajatuksia ja luuloja, kuten usein on ihmisistä, joita ei ole koskaan tavannut. Tiedon sijaan hänellä oli hieman asenteellinen kuva. ”Juice oli se kaveri, joka sitoi kravatin otsalleen haastattelussa itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Päällimmäisenä oli sellainen ajatus, että Juice on hauska heppu, humoristi.”

Kirjanteon edetessä tästä kuvasta kasvoi ihminen. ”Näissä nauhoissa esiin piirtyy hyvin helposti samaistuttava ihminen. Olen saanut Juicesta haastattelujen kautta hyvän ja syvällisen, toki omanarvontuntoisenkin kuvan. ”

Hauskaa tekemistä ilman pidikkeitä ja sensuuria

Tampereen Otavalankadulta hiljattain puretulla talolla oli suuri merkitys Juicen musiikille. Siellä, Harri Rinteen asunnossa lyöttäytyi yhteen otollinen porukka 1970-luvun alkuvuosina. Juice, Rinne ja Mikko Alatalo tekivät kymmenittäin kotiäänityksiä, joista suuri osa jalostettiin levytyksiksi. Kun psykedeelisiä ääniä tarvittiin, niitä tuotettiin vaikkapa kuskaamalla pölynimuria rappukäytävässä.

”Näytelmästäkin on puhuttu. Ja Otavalankadulla äänitetyt nauhat ovat hyvin kuunnelmallisia. Alatalo on spiikannut biisien väliin niin, että ne toimisivat vaikka radio-ohjelmina”, kertoo Kaitsu Lipponen.

Hän arvelee, että erityisen tärkeää Otavalankatu 8:ssa oli vapautunut tekeminen. ”Siellä korostui sellainen, että tehtiin ja katsottiin, mitä tulee. Ei ole ollut pidikkeitä eikä sensuuria. Avainsana on ollut hauskuus. Biisejä on sitten toki myös arvioitu ja hiottu.”

Juice kuvailee kirjassa, että kappaleiden sanojen kanssa on vähän kuin herätyskellon korjaajalla. Että kun purkaa kellon osiksi ja kokoaa sen uudelleen, saakin kolme herätyskelloa. Hän kokeili ja leikki sanoilla, riimitteli milloin mistäkin aiheesta ja myöntää myös varastaneensa riimejä ja ideoita, kun hyviä osui kohdalle.

Kirjassa Juice Leskinen kertoo biisiensä synnystä, mutta ei selitä niitä. Hän oli sitä mieltä, että kuulijoille pitää jättää vapaus tehdä omat tulkintansa, jotka ovat yhtä arvokkaita kuin tekijänkin.

Kolme kappaletta, jotka tekivät kirjoittajasta Juice-fanin

Kun Juicesta puhutaan, puhutaan useimmiten sanoittajamestarin teksteistä. Kaitsu Lipponen muistuttaa, että myös sävelpuoli toimii Juicen tuotannossa. Hän poimi pyynnöstä sieltä muutaman kappaleen, jotka ovat erityisesti osuneet häneen. Tehtävä ei ollut helppo, mutta valintoja syntyi. Niissä on tärkeä rooli sekä sanoilla että musiikilla.

”Heti ensimmäisenä Kuopio tanssii ja soi, jossa tulee esiin Juicen viehtymys klassiseen musiikkiin. Tämähän aukeaa puolessa välissä klassiseksi tunnelmapalaksi, tulee viulut ja muut mukaan. Hieno, klassinen väliosa, joka sitten kyllä palaa jytärockiksi”, Lipponen makustelee.

Sanoituksen viitteet muihin teksteihin viehättävät häntä. ”On meri ja on Hemingway. Sekin ilahduttaa, että Juice lähettää viestin Dave Lindholmille.”

Per Vers, runoilija -albumilta vuodelta 1974 löytyvä Kuopio tanssii ja soi on Lipposen mielestä hauska myös siksi, että siinä ei ole varsinaista kertosäettä – tai sitten voi sanoa, että jokainen säkeistö on oma kertosäkeensä, jossa toistuvat tietyt asiat. ”Oh boy ja Kuopio tanssii ja soi, ja joka säkeistössä digataan. Tämä kaikki sitoo kappaleen varsin mallikkaasti yhteen.”

Kaitsu Lipposen toinen valinta, Odysseus, on samalta albumilta. ”Tämä on ensimmäisiä kappaleita, joka iski ihan välittömästi tällaiseen Juicesta tietämättömään. Olin ihan myyty. Odysseus on minulle avain Juicen tuotantoon; että onko se tehnyt tällaistakin, onko tämä Juicea? Sanat ja sävel toimivat yhdessä ällistyttävän hyvin.”

Vaikka kirjan ensimmäinen osa päättyy vuoteen 1980, Kaitsu Lipponen sai valita kolmannen kappaleen Juicen 80-luvun tuotannosta. Perustelu oli niin hyvä. ”Kuumaa tuhkaa puhuttelee minua suoraan, ja se on harvinaista. Juicen laulu kuulostaa niin vilpittömältä. Ja sama sointukierto kestää läpi kappaleen, ja bändi alkaa improvisoida ja tekee oman osuutensa. Lopputulos on hypnoottinen.”

Tässä Taidekohta-ohjelmassa Kaitsu Lipponen kertoo itseään puhutelleista Juicen biiseistä.

Kirjan toimittanut Kaitsu Lipponen näki aluksi lähinnä kravatin otsalleen itsenäisyyspäivän vastaanotolla sitoneen humoristi-Juicen, mutta kirjanteon edetessä tästä kuvasta kasvoi helposti samaistuttava, hyvä, hauska ja syvällinen ihminen. Kaitsu Lipponen kuvasi itse itsensä.

Hengellistä vai ei?

Lipponen kiittelee Juicea haastatelleiden Walleniuksen ja Tuomisen muokanneen ilmapiirin, jossa Juicen on ollut helppo olla ja puhua myös asioita ja näkemyksiä, joita ei tavallisissa haastatteluissa yleensä ole puhunut. ”Tunnelma on ollut niin rentoutunut, että kaikesta on voinut puhua, ja niin Juice on sitten puhunutkin.”

Haastattelunauhoilla Juice Leskinen puhuu esimerkiksi Jumalasta. Hän sanoo oman käsityksensä Jumalasta olevan panteistinen – että Jumala on kaikkialla. Kirkko puolestaan edusti Juicelle byrokraattista laitosta, jota hän ei voinut hyväksyä noin vain.

Kirkko sen sijaan on hyväksynyt Juicen. Esimerkiksi Tampereen Tuomiokirkon yleisöllä täyttävissä Syntisten veisuissa, joissa lauletaan niin sanottuja maallisia iskelmiä, lauletaan paljon Juicea. Hänen sanoituksensa koskettavat ihmisiä, ja monet löytävät niistä hengellisyyttä.

Juice itse sanoo, että ei halua latistaa kenenkään tulkintaa eikä illuusiota. Ne ovat yhtä arvokkaita kuin tekijänkin. Kaitsu Lipponen sanoo Juicen myös käyttävän tässä savolaisuutta hyväkseen. Hän voi pyöritellä sanoja ja asioita moneen suuntaan, ja vedota sitten savolaisuuteensa.

Kuolemaa Juice piti arkisena asiana, mille on oma historiansa. Hän kävi lapsesta asti paljon hautajaisissa. Hänen sisaruksiaan kuoli, ja isänsä hän menetti vähän toisella kymmenellä. Kuolema ei ollut Juicelle tabu, vaan hän pystyi käsittelemään sitä. Sanoituksissa kuolema piilottelee siellä täällä, eikä näyttäydy pelottavana.

”Esimerkiksi Tanssimaa-kappaleessa kuolema häämöttää siellä takana. Kappaleessa on tasoja, joilla asioita voi lähestyä monella tavalla. Myös Haetarirock puhuu kuolemasta. Siinä haitaristi haudataan, mutta hän nousee sieltä henkiin”, Kaitsu Lipponen kertoo esimerkkejä.

Individualisti sopii vähiten huonosti

Politiikkaa Juice seurasi, ja olisi kelvannut monen puolueen ehdokaslistoille. Hän ei kuitenkaan mitenkään osallistunut politiikkaan, ei edes äänestänyt. Tällä perusteella Juicea voisi Kaitsu Lipposen mielestä luonnehtia anarkistiksi. Juice itse oli kylläkin kaikenlaisia ismejä vastaan.

”Juice sanoi, ettei individualisti sovi häneen, mutta että se sopii yleensä tarjotuista termeistä vähiten huonosti. Hän itse kuvasi itseään tarkkailijaksi, ” Lipponen sanoo.

Juice ei puhunut haastatteluissa vaimoista eikä tyttöystävistä, vaan säilytti tämän puolen elämästä itsellään. Kaitsu Lipposen mukaan Juice selvästi rakasti ja arvosti naisia, eikä ollut mikään sovinisti. Arvostus tulee ilmi esimerkiksi suhtautumisessa bändärimeininkiin, jota Juice ei oikein sulattanut, eikä käyttänyt hyväkseen asemaansa rokkibändin keulahahmona.

Kaitsu Lipponen kertoo enemmän Juicen ajatuksista, ja Juice itsekin puhuu esimerkiksi Marilynin synnystä ja mielenkiintoisesta puhelusta Jyrki Hämäläisen kanssa tässä Juice puhuu -kirjaa käsittelevässä toisessa Taidekohta-ohjelman osassa.

Mieluummin omaa polkua kulkien kuin taatusti myyden

Marilynistä lähtenyt julkisuus iski Juice Leskiseen äkkiä ja nopeasti. Hän itse sanoo kirjassa, ettei osannut vielä rakentaa julkisuuskuvaa eikä käyttää julkisuutta hyväkseen. Kaitsu Lipponen kuitenkin uskoo, että Juice on älykkäänä ihmisenä nopeasti oppinut, miten julkisuuden kanssa ollaan. ”Julkisuus on varmasti ollut hänelle myös kirous. Hän oli niin julkinen, että se ei voinut olla vaikuttamatta hänen tavalliseen elämäänsä.”

Marilyn ja Jyrki boy olivat hittejä, jollaisilla helposti jää yleisen mielikuvan vangiksi. Yleisö lokeroi nopeasti ja odottaa, että artisti tekee sellaista, mitä on aiemminkin tehnyt, ja käyttäytyy, kuten yleisö odottaa. ”Artisti muuttuu kliseeksi. Juice käsitteleekin tätä eräissä kappaleissa Mikko Alatalon kanssa.”

Juice käänsikin ensimmäisten hittien jälkeen saman tien kelkkansa. ”Hän ei tahkonnutkaan samaa, sitä varmasti myyvää, vaan hylkäsi sen ja seurasi omaa polkuaan. Siitä lähti Per Vers, runoilija -albumi, jolla on klassikko toisensa jälkeen. Keskitysleirin ruokavalio -albumilla Juice meni vielä pitemmälle ja teki selkeän irtioton aiemmasta”, Kaitsu Lipponen sanoo.

Laulajaksi Juice sanoo ajautuneensa, rokkitähdeksi hän ei koskaan aikonut. Monet eivät pidäkään Juicea kummoisena laulajana. Kaitsu Lipponen toteaa, että vaikka ei miehen äänestä pitäisikään, niin monet Juicen kappaleet ovat niin hänen äänensä ja olemuksensa marinoimia, että niitä on vaikea kenenkään versioida.

Toimittaja:
Pia Sivunen

Syksyllä tulee ulos Juice puhuu -kirjan 2. osa. Ensimmäinen osa käsittelee 1970-lukua ja Juice Leskisen uran alkuvaiheita, syksyllä jatketaan rakkaudella, kuolemalla ja kasarilla. Kirja alkaa Juicen joululevystä Kuusessa ollaan.

  • Tampereen yliopisto
  • Kuuntele lähetystä

  • Osastot

  • Arkisto


  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4
  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4