Amurissa oppii, miten ennen elettiin | Radio Moreeni 98,4 MHz

Amurissa oppii, miten ennen elettiin

Amurin työläismuseokorttelissa voi tutustua tamperelaisen työväestön koteihin ja niiden kuvitteellisten asukkaiden elämäntarinoihin lähes 100 vuoden ajalta. 12-vuotias Iiri Timonen ja 10-vuotias Otava Timonen lähtivät Amuriin katsomaan, millaista heidän ikäistensä lasten asuminen ja eläminen ennen oli. Reissu osoittautui mielenkiintoiseksi.

Otava Timonen, Arina Myllyoja ja Iiri Timonen

Arina Myllyoja osasi kertoa mielenkiintoisia asioita lasten elämästä 1800-luvun lopulla ja 1940-luvulla. Otava ja Iiri Timonen totesivat elämisen olevan nykyään helpompaa ja mukavampaa, mutta löysivät entisistä ajoista paljon kivaakin. (Kuva: Pia Sivunen)

Oppaana ollut Arina Myllyoja valitsi esiteltäväksi asuntoja, joissa on asunut jotakuinkin vierailijoiden ikäisiä lapsia. Liikkeelle lähdettiin vuodesta 1895 ja kamarista, jossa asui kuusihenkinen perhe ja alivuokralainen. Ruoka laitettiin yhteiskeittiössä, kaikki muu piti mahtua tekemään yhdessä huoneessa, mitä nykynuoret pitivät melkoisena ihmeenä.

Perheen vanhin lapsi, 14-vuotias tyttö kävi töissä puuvillatehtaassa. ”Kansakoulun jälkeen mentiin yleensä töihin noin 12-vuotiaana”, Arina Myllyoja kertoi. Kahdeksantuntinen työpäivä kouluun menemisen sijaan tuntuisi Iiri Timosesta oudolta.

Töitä tehtiin kotonakin. Lapset auttoivat kaikissa kotitöissä ja katsoivat toistensa perään. Leikkikin usein opetti työntekoon. ”Esimerkiksi tällä leikkihöylällä on voitu opetella höyläämistä”, Arina Myllyoja näytti.

Ensin työt, sitten leikki

Leikeissä oli mielikuvitus tarpeen. Nukeksi sai kelvata vaikkapa puupalikka. Otava Timonen mietti, onko 1800-luvun lopulla pelattu jalkapalloa. Arina Myllyoja kertoi, että palloiltu kyllä on, mutta ei toki millään nahkapalloilla. Pallo syntyi esimerkiksi kietaisemalla kangasta sopivaan muotoon.

”Eikä leikkiminen suinkaan ollut mikään itsestäänselvyys. Ensisijaisesti tehtiin työt, ja sitten leikittiin, jos aikaa jäi”, Myllyoja muistutti. ”On se meilläkin niin, että työt ensin, mutta tuohon aikaan töitä on ollut tosi paljon. Meillä menee ehkä 10 minuuttia tiskikoneen tyhjennyksessä, ja sitten voi mennä ulos”, Iiri Timonen totesi.

Toisena tutustumiskohteena oli kauppiaan asunto vuodelta 1946. Tässä asunnossa on vanhemmille oma kamari ja lapsille oma huone, jonka asukkaina on kaksi kouluikäistä lasta ja pikkuvauva. Iiri Timonen ihasteli tytön kauniita esiliinoja ja paperista tehtyjä pitkävartisia kenkiä. Pula-aikaa kun elettiin, niin paperista oli moneksi.

Muut keittiön esineet Iiri Timonen tunnisti, mutta syvä, kahvallinen paistinpannu ihmetytti. Eipä sellaista nykytalouksista löydykään. Kyseessä oli kahvibränneri, jossa on ruskistettu kahvipapuja.

Nuoret totesivat monen asian olevan nykyään mukavammin. Esimerkiksi vessassa on huomattavasti mukavampi asioida yksikseen kuin istua huussissa muutaman muun kanssa. Jotakin täältä Amurin työläismuseokorttelista Iiri ja Otava Timonen olisivat kyllä valmiita siirtämään nykypäivään.

”Tää pieni pihapiiri on kiva. Tässä on lähellä paljon kavereita. Ei tarvitse kävellä kuin jotain 10 askelta, niin on jo kaverin luona ja voi mennä ulos leikkimään”, Iiri tuumi. Otava oli samaa mieltä. Iso piha ja lähellä asuvat kaverit kelpaisivat.

Toimittaja: Pia Sivunen

Kuuntele:

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4
  • Kuuntele lähetystä

  • Osastot

  • Arkisto


  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4

  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4
  • Tampereen yliopisto Kalevantie 4